Mia

Eläinhistoria

Olemme siskoni kanssa olleet jo pienestä kiinnostuneita eläimistä. Myös vanhempamme ovat eläinihmisiä ja ensimmäiset muistamani eläimet perheessä ovat kissa Billy, akvaario sekä hevonen (joka tietty asui kaukana tallissa). Joskus kouluikäisenä Verna "sai" itselleen hiiriä ja siitä lähtien meillä on ollut myös omia eläimiä. Vanhempamme ovat aina olleet tarkkoja siitä että tosiaankin hoidimme omat elukkamme itse. Aluksi hiiriä oli meillä molemmilla ja myöhemmin sain kanin, Susannan. Suska ei ollut kovin ihmisystävällinen tapaus mutta se ei minua tai siskoani haitannut ja eläinvalikoima laajeni. Kanien ja hiirien lisäksi meillä on ollut rottia, erilaisia hamstereita, deguja ja gerbiileitä. Kävin koulua eläinluokalla ja siellä tuli tutuksi kaikenlaisia eläinkunnan edustajia, mm. linnut papukaijoista kukkoon.

Ensimmäiset koirat (jotka muistan) tulivat meille vuodeksi hoitoon kun vanhempamme olivat kuulleet ettei tanskandoggit sovi lapsiperheisiin. Urokset Skidi ja Snadi tulivat ja todistivat väitteen vääräksi. Snadi ei oikein ollut lapsille sopivaa lenkkeilyseuraa mutta Skidiä saattoi joskus tulla talutettuakin. -95 vanhemmilleni tuli sitten ihan omat koirat, doggisisarukset Vito ja Viplala. Viton kanssa lenkkeilin yhdessä vaiheessa hyvinkin paljon, sidoin vain remmin vyötäisilleni ja annoin Viton viedä pitkin metsiä. Näin jälkikäteen ei vaikuta ihan parhaalta idealta :P Vanhempani innostuivat doggeista enemmänkin ja alkoivat käydä näyttelyissä sekä kasvattaa doggeja. Kotona on myös nyt jo 14 vuotias Calle- walesinspringerspanieli jolle me siskoni kanssa opetettiin sivuasentoa ja muita toko- liikkeitä. En kyllä muista että Calle olisi kauheasti oppinut...

Ensimmäisen ikioman koirani sain -99 viisitoistavuotiaana. Neiti Avallonin kanssa sitten pitikin kokeilla ihan kaikki kantapään kautta mutta kyllä siinä sitten oppikin. Koirien tullessa kuvioihin muut eläimet ovat enimmäkseen jääneet pois.

Nykyajatuksia

Edelleen olen kiinnostunut koirien kouluttamisesta. Tykkään vieläkin tehdä asioita itsekseni ja itsepäisesti kokeilen miten asiat opetetaan vaikka neuvojakin olisi tarjolla. Niinpä olen keskittynyt jäljestämiseen ja tokoon kun niitä pystyy harrastamaan ilman vakituista ryhmää, toisin kuin vaikkapa hakua. Tavoitteita on ja olen aika kilpailuviettinen mutta en kuitenkaan kouluta ihan vain kokeet ja kisat mielessä. Jos niihin päästään niin hyvä, jos ei niin ei. Myös näyttelyissä on välillä kiva käydä mutta minulla ei tällä hetkellä ole näyttelytasoista koiraa joten harvoin minua niissä näkee.

Koulutan lähinnä positiivisesti mutta annan myös negatiivista palautetta kun katson sitä tarvittavan. Keinot koiran mukaan. Jos koira on kiltti ja tottelevainen se ei tietenkään vaadi samoja asioita kun kaksivuotias, täysin kouluttamaton, mahdollisesti aggressiivinenkin tyyppi. Samaten keinot riippuvat omistajasta. Itse en aina muista olla riittävän johdonmukainen joten tykkään käyttää metodeja jotka auttavat minua siinä. En usko että kirjoja lukemalla (tai TVtä katsomalla) oppii kouluttamaan koiraa vaikka ideoita niistä toki saa ja luen niitä itsekin toisinaan. En välttele sanoja, kuten johtajuutta, vaikka en susiteorioiden yms. kannattaja olekaan. Johtajuus ja muut sanat luultavasti tarkoittaa eri ihmisille ihan eri asioita.

Toivoisin että ihmiset enemmän ajattelisivat minkälaista koiraa he tarvitsevat. Että he selvittäisivät kunnolla haluamansa rodun vaatimukset ja huonot puolet jotka nekin riippuvat omistajasta. Joku ei tykkää kuolasta tai haukkuherkkyydestä kun toiset ei noita ehkä edes huomaa. Se koira kun kuitenkin voi elää reippaasti yli kymmenen vuotta. Toinen asia on liikunta. Ihan kaikki koirat tarvitsevat ja ansaitsevat liikuntaa enemmän kuin sen 15 minuutin köpöttelyn remmin päässä. Vapaana juoksevaa koiraa on ilo katsoa.

Koiriin liittymätöntä

On minulla muutakin elämää, joskaan ei paljon :P Olen pöytälaatikkokirjailija ja osallistun joka vuosi NaNoWriMo:on jossa on tarkoituksena kirjoittaa 50 000 sanaa yhdessä kuukaudessa. Tässä tavoitteessa olen onnistunut vuosina -04, -06 ja -07, hävisin -05. 2008 en ehtinyt osallistua kun Hauru oli juuri tullut taloon ja vei niin paljon ajastani. Jos en olisi nukkunut niin olisin varmaan kerennyt hoitaa molemmat mutta olisi voinut tulla aika erikoinen tarina... Luen myös paljon, kaikki menee kauhua lukuunottamatta mutta pidän eniten fantasiasta. Sarjakuvista kiinnostuin kun sattumalta törmäsin The Sandman nimiseen sarjaan, suosittelen sitä ja Neil Gaimania muutenkin ihan kaikille. Aikaisemmin luulin että kaikki sarjakuvat on enemmän lapsille suunnattuja.

Kolmas aikaa vievä harrastus on Guild Wars- nettiroolipeli. Sivun kuva on hahmoni pelissä.