|
Primoksen KaksoisagenttiMax
Max Makkara Mökkynen tuli lauman jatkoksi hieman yllättäen syyskuussa 2006. Kuulin tädiltäni hänellä olevan hoidossa bouvier joka etsii kotia. Kuulemma todella mukava, vähän kovia kokenut poika jota hän ei voinut pitää pahan eroahdistuksen vuoksi. Jotenkin oli epäilystä ettei kerrostalossa naapurit ehkä tykkäisi jatkuvasta konstertoimisesta ainakaan pidemmän päälle. Itselleni olin kaivannut kunnollista harrastuskoiraa jo pidempään ja vaikkei parivuotias lähes täysin kouluttamaton uros ehkä olisi kaikista ihan ideaali valinta niin 13. päivä herra sitten tuli jäädäkseen.
Aluksi olin kyllä aika ihmeissäni että mitähän tuli tehtyä kun kotona ollessani Max kiersi olohuoneessa ympyrää ja piippasi osaamatta ollenkaan rauhoittua. Poissaollessani se huusi tauotta, puolihuolimattomasti tuhosi kaiken mikä oli unohtunut pöydille ja raapi melkoisen montun hirsitaloni ulko-oven viereiseen seinään. Sisäsiisteyskin oli välillä hakusessa kun ahdisti niin kovasti. Onneksi Max sentään tuli todella hyvin heti alusta toimeen sekä Avallonin että Ambaran kanssa ja uskoi kun sanoin että kissoihin ei kosketa vaikka mikä olisi. Max luovuttaa vaikka luut suustansa kateille. Aloin jo ensimmäisenä päivänä vaatimaan Maxia käyttäytymään talon sääntöjen mukaan ja parin päivän päästä tuli kuvioihin päivittäinen harjoittelu eroahdistuksen poistamiseksi. Kuukaudessa Max olikin rauhoittunut selvästi vaikka hiljaa ja rauhassa yksinjäämiseen kului paljon kauemmin aikaa. Myös toko- liikkeitä alettiin poitsulle opettamaan hetimiten ja Max osoittautui varsin oppivaiseksi pojaksi, vaikkakin ymmärrettävästi se on hyvin häiriöherkkä. Aluksi Max pelkäsi monenlaisia asioita haravoista metallisen ruokakupin kalahduksiin. Marraskuussa Makkara oppikin pitämään ruokakupista kiinni niin ettei se liiku syödessä, nykyään Max ei kyllä välitä vaikka se putoaisi lattialle (meillä syödään korokkeen päällä). Talven ajan tiukka koulutus tuotti tulosta, onhan Max aika nöyrä poika ja kesällä sitten päästiin jo nauttimaan tuloksista. Max alkoi lenkkeilemään irti sillä se totteli aina luoksekutsua, oli vastassa sitten jäniksiä, kissoja tai toisia koiria. Max oppi myös käskyt 'takana' ja 'reunassa'. Remmiin se on laitettava vain ohituksen ajaksi jos ei ole tilaa kunnolla väistää. Pöydiltäkään ei enää katoa tavaroita tosin koiranruoat piti laittaa tynnyreihin sillä Maxin mielestä bouvier tarvitsee ainakin viisi kiloa nappulaa joka päivä...
Me käytiin ahkerasti uimassa ja Max osoittautuikin todelliseksi vesipedoksi. Se ui missä vain ja milloin vain eikä onneksi saa siitä mitään "sivuvaikutuksia". Hot spotit, vesihännät yms. ovat meillä ihan tuntemattomia käsitteitä. Jäiden rikkominen avannon aikaansaamiseksi keväällä ja alkutalvesta on sensijaan hyvää hupia. Koska vedessä leikittiin vesilelun noutoa alkoi Max muutenkin leikkimään kun ihan aluksi se ei halunnut koskea koirien leluihin. Nykyisin se intoutuu leikkimään kaikella ja repii minun kanssa leluja voimiensa takaa. Käytiin myös ahkerasti mätsäreissä ja Max alkoi käyttäytyä hieman paremmin vieraiden koirien keskellä ja kykenee nykyisellään ainakin ajoittain keskittymään minuun ympäristöstä huolimatta. Nykyisin Max on lähestulkoon "normaali" koira, todennäköisesti edelleen hermostuneempi ja levottomampi kuin se olisi toisenlaisissa olosuhteissa. Aluksi eroahdistus palasi pari kertaa kun luulin sen olevan jo ohi mutta nyt (kesällä -09) on vuoden päivät menty ilman "kohtauksia". Varovasti alan uskoa sen ongelman olevan historiaa. Max jää rauhassa kotiin ja saattaa korkeintaan haukkua puolisen minuuttia mutta sekin on tavan vuoksi eikä oire mistään sen kummemmasta. Koirien ohittaminen on edelleen pienimuotoinen show mutta kaikki rähinä on poissa ja Max yleensä sopeutuu hyvin nopeasti tilanteeseen jos mennään esim. mätsäriin. Se tulee edelleen kaikkien koirien kanssa toimeen vaikka saattaa uroksille vähän pullistella etenkin jos Max huomaa että toinen uros väistää.
Maxin kanssa on harrasteltu omiksi tarpeiksi vähän sitä sun tätä, kokeiltu mikä kaikki olisi kivaa ja Maxista melkein kaikki on. Kokeisiin tuskin koskaan päästään koska Max on edelleen todella herkkä häiriöille eikä toimi normaalisti vieraissa paikoissa tai vieraiden ihmisten/koirien näköpiirissä. Kyllä se kotona osaa, oikeesti! Maxin mieliharrastus TOKOn lisäksi on tietenkin VEPE. TOKO- ryhmissä ollaan aina välillä käyty vaikka Maxilla menee pari ensimmäistä kertaa ennenkuin se pystyy kunnolla toimimaan uudessa ryhmässä. Haustakin Max tuntuisi innostuvan mutta omistajalle ei oikein sovi laji joka on niin riippuvainen treeniryhmästä. Jäljestä Max ei ole harmikseni ole ollut kovin kiinnostunut, se kyllä tajuaa homman idean mutta ei huvita. Kerran Max on jäljittänyt tutun koirakon ja ajoi vielä hyvin täsmällisen, reilun kilometrin mittaisen jäljen kulmineen kaikkineen. Oli motivaatio kerrankin kohdallaan. Agiliitokin on kivaa, Maxin motto on kylläkin 'kovaa, kovaa, vielä vähän kovempaa, ai mitkä ohjeet ja kontaktipinnat häh?' Lisäksi lenkkeilemme ja pyöräilemme säännöllisesti ja vieheen ajoakin on kokeiltu ja se oli Maxista tosi hauskaa mutta viehe meinasi hukkua kun jätkä ei muista pitää katsettaan siinä tarpeeksi tiiviisti. Virallisiin näyttelyihin Maxia ei huolita sillä se on ennen minulle saapumistaan kastroitu kivesvian ja eturauhasongelmien vuoksi. Mätsäreissä ollaan käyty ilman kummempia saavutuksia, lukuunottamatta 2007 Hausjärven eläinsuojeluyhdistuksen mätsiä. Siellä oltiin isojen punaisten neljäs. Samana vuonna Max kävi buvvejen erikoisnäyttelyssä turistiluokassa ja sai ERIn vaikka jäikin luokkansa häntäpäähän. Nykyään ei juuri käydä mätseissäkään koska en ole mikään turkki-ihminen = Max on suurimman osan ajasta kynitty eikä tosiaan kovin edustuksellinen. Se ei kuitenkaan Maxia haittaa, luulen että se on sitävastoin tyytyväinen sillä Max ei oikein pidä turkin hoitamisesta. Meitä on sitten kaksi samanlaista.
Kastroinnin jälkeen Max on pysynyt terveenä miehenä eikä lääkäriin ole ollut syytä mennä kuin rokotuksille. Max painaa n. 35kg ja on n. 67cm korkea. Luoteeltaan Max on leikkisä, iloinen ja energinen, kuitenkin aika pehmeä ja herkkä. Mitään pahaa se ei tee ja vihaisesti katsominenkin on jo kauhea rangaistus jonka vuoksi sitten ollaan entistäkin kiltimmin ainakin viikko. Max on tämän koiralauman harmiton hömelö, hiekan ja risujen sisäänkantaja sekä aina minun perässä hiippaileva varjo. | ||
 |
||
