Naksutinkoulutus

Naksutinkoulutuksella tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan koiran kouluttamista käyttäen ainoastaan positiivista vahvistetta. Haluttu käytös saadaan aikaiseksi palkitsemalla koira kun käytös ilmenee ja sammuttamalla muu toiminta olemalla kiinnittämättä siihen huomiota. Periaatteessa naksutinta ei edes tarvita, mutta se tuo tarkkuutta koiran toimintaan ja helpottaa ohjaajan työtä. Ideana on että koira saa palkkion (naksu, jota seuraava nami) täsmälleen sillä hetkellä kun haluttu käytös ilmenee ja tätä toistetaan kunnes koira ymmärtää mikä käytös on yhteydessä palkintoon ja tarjoaa sitä toistuvasti.

Koulutuksen aloittaminen ja ehdollistaminen naksuttimelle

Ensimmäiseksi koira on ehdollistettava siihen, että naksu tarkoittaa namin olevan tulossa. (Varmista ettei koira pelkää naksuttimen ääntä. Voit vaimentaa ääntä esimerkiksi kietomalla naksuttimen metallikielen ympärille teippiä tai kuminauhaa.) Aloita koulutus aina häiriöttömässä tilassa. Naksauta ja anna koiralle välittömästi nami. Toista tämä muutamia kertoja, mutta varmista, ettei koira tee aina ennen naksua jotakin tiettyä liikettä tai vastaavaa, jottei koira ehdollistu sen olevan edellytys naksulle. Yritä välttää myös itse tekemästä mitään aina sammallailla tai naksauttamalla aina liian tasaisin väliajoin. Koiran olisi tarkoitus oppia että naksaus tarkoittaa että seuraavaksi saa ruokaa, riippumatta koiran tai ohjaajan toiminnasta.

Kun koira innostuu heti naksauksen kuultuaan ja odottaa saavansa namin, on aika yleistää naksutus. Se tapahtuu siirtymällä tutusta koulutuspaikasta, vaikkapa viereiseen huoneeseen ja toistaa liike muutamia kertoja siellä. Seuraavaksi voit valita tilan, jossa on vaikkapa muita ihmisiä paikalla ja pikkuhiljaa lisätä häiriötä tarpeen mukaan.

Valitse aina aloittaessasi koiralle uuden asian koulutuksen alue, jossa on mahdollisimman vähän häiriötä. Häiriön lisääminen liikkeeseen tapahtuu yleensä vasta koulutuksen loppupuolella. On tärkeää että koulutus tapahtuu mieluummin ennen koiran ruoka-aikaa kuin sen jälkeen, sillä mitä nälkäisempi koira on, sitä enemmän se on valmis tekemään namien eteen.

Palkitsemisen ajankohta on hyvin tärkeä, jotta vahvistettaisiin haluttua liikettä. Siinä ohjaajan tulee osata vähän lukea koiraansa. Naksu tulisi ajoittaa juuri ennen kuin liike alkaa, jos liike on jo käynnissä on naksun aloittaminen monesti jo myöhäistä. Voit harjoitella naksun ajoittamista ilman koiraa tiputtamalla esineen pöydän reunalta ja yrittämällä ajoittaa naksu juuri siihen hetkeen kun esine koskee maata. Jos esine on jo maassa naksun kuuluessa olet myöhässä. Pidä huolta että jokaisen naksauksen jälkeen koira saa namipalan. Namien tulisi olla riittävän pieniä, jotta koiralla ei mene aikaa niiden syömiseen, mutta kuitenkin jotakin mistä koira tykkää.

Kannattaa myös jakaa koulutus aina pienempiin osiin, voit esim. valita 10 namia ja niiden loputtua pitää koulutuksessa lyhyen tauon. 10 namia on myös hyvä tapa pitää silmällä koiran oppimisprosenttia josta puhumme myöhemmin. Vaihtoehtoisesti voit jaksottaa koulutuksen kellon mukaan, mutta älä valitse liian pitkää aikaa yhdelle osalle. Koira oppii helpommin jos koulutat monta lyhyttä osaa peräkkäin, kuin pidemmän ajan yhtämittaisesti. Jos pidät koiralla oppimispäiväkirjaa, voit vaikka osien välissä kirjata ylös koiran edistymisen ja jatkaa sen jälkeen. Lopeta koko koulutus ennen kuin koira kyllästyy.

Varsinainen koulutus (kosketuskepin opettaminen)

Ensimmäiseksi kannattaa valita joku asia jonka koira oppii helpolla. Palkitsemistiheys on pidettävä tarpeeksi lyhyenä, jotta koira ei turhaannu ja kyllästy. Helppo aloittelijan virhe on alkaa vahvistaa liian vaikeaa liikettä ja näin pitää palkitsemistiheys liian harvana. Ihanteellisessa tapauksessa koiralle tulisi voida naksuttaa aluksi useamman kymmenen kertaa minuutissa.

Päätä mitä liikettä koiralla aiot vahvistaa, jotta tulet aina vahvistaneeksi samaa asiaa eikä koira sekaannu. Kosketuskepin opettaminen on hyödyllinen liike sillä sen avulla voidaan myöhemmin opettaa monia paljon monimutkaisempia liikkeitä. Kosketuskeppi on yleensä keppi, jonka päässä on esimerkiksi styroksipallo. Koira opetetaan koskettamaan nenällään palloa aina nähdessään sen. Itse olen opettanut koiran koskettamaan pallon sijasta vaaleanpunaista pahvinpalaa, sillä pahvinpala on helpompi kiinnittää myös mihin tahansa muuhun esineeseen, joka voi osoittautua tarpeelliseksi myöhemmissä koulutuksissa. Pidä kuitenkin huolta että pahvi on aina saman kokoinen/muotoinen, jolloin koiran on helpompi myöhemmin yhdistää se jo opetettuun liikkeeseen.

Laske kymmenen namia saatavillesi ja aseta kosketuskeppi selkäsi taakse josta koira ei sitä näe. Kun olet valmis, ota keppi esiin. Älä houkuttele koiraa koskemaan keppiä, sillä koiran on aina tehtävä liikkeet omasta aloitteestaan. Todennäköisesti koira kiinnostuu uudesta esineestä ja saattaa haistella sitä/katsoa siihen päin. Naksauta koiran kääntäessä päätään kepin suuntaan. Anna nami heti naksauksen jälkeen ja vahvista taas kun koira kääntää päänsä nameista kepin suuntaan. Toista kaikki namit ja siirrä keppi sitten takaisin selkäsi taakse. Mikäli koira ei kiinnostu kepistä lainkaan, aloita vahvistamalla pienintäkin liikettä joka kohdistuu kepin suuntaan. Muista palkitsemistiheys, jos se ei ole tarpeeksi suuri pyydät koiralta liikaa. Muista naksauttaa aina samasta liikkeestä. Jos välillä naksautat siitä että koira vain heilauttaa päätään kepin suuntaan ja välillä odotat että koira katsoo keppiä, ei koira enää tiedä mistä liikkeestä vahviste tulee. Ajoitus on tärkeää, jottei koira turhaannu.

Laske uudet 10 namia ja toista jaksoja, kunnes koiran onnistumisprosentti on 80% tai yli. Onnistumiseksi lasketaan joka kerta, kun koira tekee toivotun liikkeen (tässä tapauksessa pään kääntäminen kosketuskepin suuntaan) heti saatuaan palkinnon. Eli kun koira vähintään 8 kertaa kymmenen namin sarjassa toistaa toivotun liikkeen heti saatuaan palkinnon edellisestä voit nostaa vaikeusastetta.

Seuraava vaihe voi olla, että koira katsoo keppiä tai jos se tapahtui jo edellisessä vaiheessa, voit naksauttaa kun koira kurkottaa kepin suuntaan. Kun onnistumisprosentti on taas 80% tai yli, voit siirtyä siihen että koiran täytyy koskettaa keppiä. Jos koira jossain vaiheessa kouluttaessasi mitä tahansa liikettä selkeästi ei enää ymmärrä mitä siltä odotetaan, on sinun siirryttävä vaihe taaksepäin ja varmistettava että onnistumisia on tarpeeksi paljon.

Yllämainittua opetustapaa kutsutaan shapingiksi, toinen tapa on suoraan napata haluttu toiminta kun koira tekee sitä, esim. kepinkosketuksen voi opettaa myös pitämällä keppi koiran kosketusetäisyydellä ja odottaa kunnes koira koskettaa keppiä suoraan. joissakin liikkeissä tämä tapa on helppo, mutta shaping kannattaa opetella myös monimutkaisempien liikesarjojen opettamista varten. Pääasia on pilkkoa liike tarpeeksi moneksi ns. väliliikkeeksi jotka johtavat lopulta haluttuun toimintaan.

Vihjeen lisääminen ja yleistäminen

Vihje, eli se sana tai teko minkä avulla koira tietää mistä liikkeestä se voi palkinnon saada lisätään vasta kun koira osaa liikkeen sen viimeisessä muodossa. koiran tulisi osata tehdä liike juuri sillä tavoin kuin haluat sen vastaisuudessa tekevän kuullessaan komennon.

Anna koiralle haluamasi vihje juuri ennen kuin koira on tekemässä liikkeen. Jos kosketuskepin vihjeeksi annetaan vaikka "keppi" ja koira toistaa liikkeen heti saatuaan palkinnon edellisestä, on hyvä rytmi seuraavanlainen: koira koskettaa kosketuskeppiä ja kuulee ohjaajan naksun, jonka jälkeen koira saa namin. Heti namin annettuaan ohjaaja sanoo keppi, jolloin koira koskettaa keppiä syötyään naminsa ja saa palkinnon uudesta suorituksesta. Toista liike tarpeeksi monta kertaa vihjesanan kanssa.

Muutaman kerran jälkeen jätä sanomatta keppi koiran saatua palkintonsa ja kun koira koskettaa keppiä ilman vihjettä, älä naksauta, vaan siirrä keppi hetkeksi selkäsi taakse. Ota keppi hetken päästä ja anna vihjesana, jolloin koira saa taas naksun ja namin. Voit jättää vihjesanan nyt sanomatta aina välistä, jolloin koira ei tietenkään saa palkintoa, mutta katso kuitenkin että koiralla on enemmän mahdollisuuksia palkinnon saamiseen kuin epäonnistumiseen. Kun koira ei enää koske keppiin ilman vihjesanaa on vihjeen lisääminen onnistunut. Älä koskaan lopeta harjoittelukertaa koiran epäonnistumiseen.

Viimeinen vaihe liikkeen opetuksessa on yleistäminen. Eli nyt kun koira osaa liikkeen ja tekee sen vain kuultuaan vihjeen, tehdään sama jota harjoiteltiin jo naksuttimeen ehdollistamisessa, eli siirrytään häiriöttömästä ympäristöstä pikkuhiljaa yhä suurempien ja suurempien häiriöiden alle harjoittelemaan liikettä. Voit ensiksi harjoitella liikettä eri paikassa kuin yleensä, kun harjoittelu siellä onnistuu ongelmitta, voit siirtyä toisten ihmisten läheisyyteen, ulos, tai myöhemmin toisten koirien läheisyyteen. Häiriötä pitäisi lisätä pikkuhiljaa ja lopulta koira oppii tekemään halutun liikkeen paikasta, ajasta ja ympäristöstä riippumatta.

Liikkeen yleistämisvaiheessa voit halutessasi jättää naksuttimen pois, mutta muista kuitenkin palkita aina onnistuneen suorituksen jälkeen.

Ajan ja etäisyyden lisääminen

Joihinkin liikkeisiin joita tulet mahdollisesti koiralle opettamaan myöhemmin voi liittyä ajan ja/tai etäisyyden lisäämistä. Silloin sinun on mietittävä onko järkevämpää lisätä liikkeen suoritusaikaa tai etäisyyttä ennen vai jälkeen vihjesanan lisäämistä. Niitä ei kuitenkaan koskaan lisätä samaan aikaan.

Esimerkiksi istumiseen ajan lisääminen on järkevää tehdä ennen vihjeen lisäämistä, sillä liikkeeseen kuuluu että koiran on istuttava niin kauan ennen kuin koira saa uusia käskyjä. Kun koira istuu uudestaan aina palkinnon saatuaan, voit odottaa naksun kanssa hetken. Jos vahvistaminen on tapahtunut alussa oikeaan aikaan, koira jää istumaan vaikka naksu ei kuuluisi heti. Aikaa joka koiran on odotettava ennen naksua on lisättävä pikkuhiljaa. Ei ole kuitenkaan järkeä lisätä sitä liikaa ja saada koiraa kyllästymään, (varsinkaan pennulla) riittää että koira oppii odottamaan hetken rauhassa naksua. Koira oppii että sen on istuttava paikoillaan kunnes se vapautetaan (naksu) ja voit sitten myöhemmin koiran opittua koko liikkeen harjoitella istuttamista pidemmän ajan kerralla.

Etäisyyttä liikkeeseen on yleensä helpoin opettaa kun vihjesana on jo lisätty. Esimerkiksi istumiseen etäisyyttä voit opettaa sitomalla koiran liinaan ja liinan kiinni johonkin jota koira ei jaksa vetää mukanaan. Ohjaaja pysyttelee aluksi noin metrin päässä koirasta ja komentaa koiran istumaan. Kun koira istuu palkitaan normaalisti, jos koira yrittää ensin lähestyä ohjaajaa, estää liina sen ja koira joutuu toteuttamaan liikkeen välimatkan päässä. Muista kehua välittömästi koiran istuttua ja paljon varsinkin jos etäisyyden lisääminen tuntuu koirasta vaikealta. Voit lisätä etäisyyttä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja koira oppii että kuullessaan käskyn istu, sen tulee istua, oli se kuinka kaukana omistajasta tahansa eikä liinaa enää tarvita.

Laatikkopeli

Koiraa voidaan opettaa tarjoamaan erilaista toimintaa oma-aloitteisemmin laatikkopelillä. Samalla voidaan harjoitella omia shaping kykyjä. Aseta pahvilaatikko tai vastaava koiran eteen ja naksauta kun koira katsoo sitä tai mistä tahansa muusta laatikkoon kohdistuvasta reaktiosta. Koiran pitäisi tajuta nopeasti mikä on ehtona naksulle ja tarjota sitä useammin. Kun onnistumisprosentti on 80%, lopeta sen vahvistaminen ja ala vahvistaa mitä tahansa muuta laatikkoon kohdistuvaa liikettä mitä koira ensimmäiseksi tarjoaa. Jatka tätä kunnes uuden liikkeen onnistumisprosentti on 80% ja siirry taas seuraavaan liikkeeseen jota koira laatikolle tarjoaa. Yritä saada niin monta laatikkoon kohdistuvaa liikettä aikaiseksi kuin mahdollista. Tässäkin, kuten kaikessa muussa koulutuksessa, muista kuitenkin lopettaa ennen kuin koira kyllästyy.