Ei, ei ja ei!

Kun koiralle opetetaan tottelevaisuuskokeen liikkeitä, agilitya, palveluskoiralajeja tai jotain muuta, yritetään koira (ainakin yleensä) kouluttaa tekemään halutut liikkeet oikein. Vain saamalla tarpeeksi toistoja siitä kuinka liike toteutetaan oikein, tulee koiralle tapa suorittaa liike varmasti halutulla tavalla. Uskoisin että suuri osa kouluttajista nykyisin tajuaa että liikettä opettaessa koiran tulisi suorittaa liike aina oikein. Jos koiran annetaan välillä tehdä liike väärin, oppii koira myös tavan väärästä suoritustavasta, jolloin kestää huomattavasti kauemmin saada koira suorittamaan liike halutulla tavalla varmasti ja silti väärä tapa saattaa palata välillä. Koulutus on työläämpää ja saatetaan ajatella että koira on huono oppimaan.

(Naksutinkoulutuksessa toki koira tekee myös vääriä liikkeitä, mutta koska näitä liikkeitä ei huomioida mitenkään ei koira saa siitä lainkaan vahvistetta. Koiralle ei jää nämä liikkeet mieleen eikä koira toista niitä, koska niistä ei ole yksinkertaisesti minkäänlaista haittaa tai hyötyä.)

Miksi eitä ei käyttäisi?

Vaikka eitä ei käytettäisikään koulutuskentällä, ollaan silti monesti sitä mieltä että se on tärkeä käsky koiran osata. Uusi pennunostaja kuulee kaikilta, kuinka kuri on tärkeää ja pennun on osattava ei jotta siitä voi kasvaa yhteiskuntakelpoinen koira. Koiran on opittava heti pienestä (tai toisena vaihtoehtona vasta kun se on muutaman kuukauden ikäinen ja tarpeeksi vanha jotta sitä voi kouluttaa, jolloin se on jo tehokkaasti oppinut kaikki pahat tavat) ne tärkeät säännöt joita perheessä on. Koira ei saa haukkua, ei kerjätä, ei vetää remmissä, eikä varsinkaan pissata sisälle. Koira ei saa tehdä sitä eikä saa tehdä tätä, jos se nämä säännöt osaa se on hyvä koira.

Näin olleen koiralle opetetaan mitä ei tarkoittaa, tai sitten ei opeteta vaan oletetaan sen jo tietävän ja ihmetellään miksi se on niin tottelematon. Kun koira osaa ein merkityksen, voidaan alkaa kouluttaa kuinka ei haukuta odottamalla että koira haukkuu ja sitten kieltämällä. Tai odotetaan että koira vetää remmissä sitten voidaan opettaa että näin ei saa tehdä kieltämällä. Joskus voidaan ein jälkeen palkita siitä kun käyttäytyy hyvin, mutta ei toki aina tai koira oppii vetämään vain saadakseen ein ja sen jälkeen palkkion.

Mitähän koulutusohjaaja toko-koulutuksissa sanoisi, jos kouluttaisin koiralle perusasennon kieltämällä sitä aina kun se tekeekin jotakin muuta ja sitten jättämällä se huomiotta kun se vihdoin sattuu sivulle istumaan? Miltä itsestä tuntuisi jos menisit Saksan kielikurssille ja opettaja pyytäisi sinua kääntämään jonkun lauseen saksaksi ilman että osaisit sanaakaan, kun arvaisit väärin opettaja tyrmäisi sinut ja vaatisi sinua arvaamaan uudelleen kunnes menee oikein?

Olen kuullut myös sanottavan että ei pitää opettaa koiralle jotta se voidaan keskeyttää tekemästä jotakin väärää, vaikkapa hengenvaarallista, eikä sillä ole mitään muuta opetuksellista tarkoitusta. Eli ein on tarkoitus saada koira lopettamaan mitä tekee, muttei kuitenkaan tajuamaan ettei niin saa myöhemmin tehdä. Tämä on mielestäni jo kohtuullisempi käyttötarkoitus, sillä joskus koira on saatava lopettamaan toimintansa. On kuitenkin mielestäni järkevämpää keskeyttää koira jotenkin muuten kuin eillä, sillä yleensä ei on käsky jossa on pljon negatiivista latausta oli sitä käytetty miten hyvänsä. Kun miettii sanaa ei, tulee minulle ainakin mieleen jyrkkä, ehkäpä kovaääninen ja mahdollisesti heti rangaistusta (esim. remmistä nykäisy) edeltävä käsky.

Jos koiran halutaan lopettavan jokin toiminta minkä se oma-aloitteisesti tekee, esim. säntääminen toisen koiran luo ollessaan vapaana, tottelisi koira varmasti mieluummin iloista tänne käskyä kuin vihaista eitä. Jos taas koira hyppää sohvalle ja sitä kielletään eillä, saa koira sohvalle hyppäämisestä vahvisteen, vaikkakin negatiivisen vahvisteen niin vahviste se silti on. Tällöin koira oppii sohvalle hyppäämisen tapaa samalla kun se oppii tavan sohvalta poistumiseen. Tokossahan koira ei saanut oppia väärää tapaa, paikallamakuu pitää tehdä koiralle niin helpoksi ettei se koskaan nouse istumaan tai tule omistajan luo. Sohvalle hyppäämistä koiran sen sijaan annetaan harjoitella, koska koira ei voi oppia olemaan menemättä sohvalle jos sitä ei voida siitä koskaan kieltää?

Toinen vaihtoehto

Olen nyt kirjoittanut vähän pinta-ajatuksia siitä miksi ei on mielestäni epäkäytännöllinen käsky. Kaikkia perustelujani en toki ala kirjoittaa koska kukaan ei jaksaisi lukea jankutustani. Jos eitä sitten ei käytetä niin miten koiran saa oppimaan pysymään poissa sohvalta tai olemaan vetämättä remmissä?

Vastaus on yksinkertainen, kun muistaa että koiran ei saa antaa harjoitella vääriä tapoja. Koirat ovat vahvasti tapa-eläimiä, siinä samassa kun me ihmiset. Koirat oppivat tapoja nopeasti ja pitävät niistä kiinni. Kun koira haukkuu postinkantajalle kerran, kahdesti ja vielä kolmestikin ensin epäsäännöllisesti, haukkuu se kohta postinkantajalle joka aamu. Koira on kehittänyt tavan haukkua postinkantajalle. Epäilemättä tämä ei ole tapa jota sille on ihmisen täytynyt kouluttaa vaan se on oppinut sen aivan itse. Koirat oppivat koko ajan. Varsinkin pieninä pentuina koirat kehittävät itselleen uusia tapoja joka tilanteeseen jonka ne kohtaavat. Vanhempina nämä tavat ovat jo kehittyneet ja pinttyneet, eikä koira opi enää niin paljon uusia tapoja. Vanhoista tavoista on myös hankalampi päästä eroon mitä kauemmin koira on saanut niitä opetella. Tietenkin jos koira kohtaa tilanteita joille sillä ei vielä mitään tapaa ole se alkaa sitä heti opetella myös vanhempana.

Näin ollen on tehokkaampaa ottaa sama käytäntö myös tapakoulutuksessa käyttöön, kuin mitä käytetään opettaessa luotettavaa paikallamakuuta. Koiralle on opetettava käyttäytymismalli ainoastaan halutulla tavalla. Tapakoulutus on siinä mielessä hankalampaa kuin toko, että tapoja koira oppii koko ajan, oli koiran omistaja paikalla tai ei, väsynyt tai pirteä tai piti se koiraa silmällä tai katsoi telkkaria. Tokossa sanotaan että koiraa kannattaa kouluttaa vain kun on itse hyvällä päällä ja kun koira on pirteä, tapakoulutuksessa ei päästä näin vähällä, sillä vaikka olisit kuinka huonolla päällä, koiran ei saa antaa harjoitella sohvalle hyppäämistä, jos ei haluta että koiralle muodostuu tästä tapaa. Onneksi sinun ei kuitenkaan tarvitse vartioida sohvaa koko koiran loppu elämää, sillä oikein koulutettuna koira oppii nopeasti tavan omalla patjallaan makaamiseen eikä edes huomaa sohvaa.

Kun halutaan opettaa koiralle että sohvalle ei saa hypätä, ei opetetakaan sääntöä tässä muodossa. Opetetaankin koiralle että nukutaan omalla patjalla. Kun koira alkaa väsyä tai sillä on tylsää se alkaa etsiä paikkaa minne mennä maaten. Tällöin koira saattaa huomata sohvan ja yrittää hypätä sinne. Koirat tykkäävät yleensä nukkua paikoilla, joista näkee mahdollisimman laajalle alueelle ja jotka ovat mahdollisesti korokkeella. Omistajan tehtävä on keskeyttää koira huomaamattomasti ennen kuin koira hyppää sohvalle. Voit tehdä jonkun äänen joka harhauttaa koiran ohi sohvasta tai voit houkutella sen makaamaan omalle patjalleen. Kun koira on omalla patjallaan sitä voidaan kehua. Joka kerta kun koira valitsee oman patjansa, se opettelee tapaa patjalla makaamisesta sohvan sijaan. Koiraa kannattaakin kehua mahdollisimman paljon siitä että se on rauhassa omalla patjallaan. (Ei kuitenkaan joka kerta ja niin paljon ettei koira saisi koskaan levätä.)

Samaa taktiikkaa voidaan käyttää ihan kaikkeen koulutukseen. Vaikka monesti ajatellaan että koira oppii hitaasti, niin tosiasiassa se oppii todella nopeasti jos se saa harjoitella vain haluttua tapaa eikä monia eri tapoja samalle toiminnalle. Jos koira oppii makaamaan sohvalla, makaamaan omalla patjallaan ja makaamaan sängyssä, vaikka se saisikin eniten toistoja patjalla makaamiseen, on se silti oppinut myös kaksi muuta tapaa joita se toistaa välillä. Tällöin tuntuu ettei koira ikinä opi nukkumaan vain omalla patjallaan koska koira on hidas oppimaan. Oikeastaan voisi ajatella ettei koira opi nukkumaan vaan omalla patjallaan koska sitä ei olla sille joko opetettu lainkaan tai koska opetuksessa ollaan epäonnistuttu.

Koira oppii tavat vain muutamalla toistolla, olivat tavat haluttuja tai ei haluttuja. Kun koiranpentu muuttaa uuteen kotiinsa, sillä ei ole vielä mitään tapoja tässä ympäristössä. Silloin on kaikkein helpoin opettaa sille oikeat käyttäytymismallit heti, jolloin se oppii ne muutamalla toistolla. Pian koiranpentu ei osaa eikä halua toimia muuten kuin oikein. Jos koiranpentu saa opetella myös vääriä tapoja, oppii se myös ne muutamilla toistoilla. Kun koiranpentu muuttaa uuteen kotiinsa ajatellaan monesti ettei sitä voi heti ensimmäisinä päivinä alkaa opettaa, koska se on liian järkyttynyt uudesta ympäristöstä. Tästä ajattelusta on aivan valtavasti haittaa koiran myöhempää koulutusta silmällä pitäen. Näiden muutamien ensimmäisten päivien tai viikkojen ajan kun koiranpentu saa tehdä mitä haluaa se oppii aivan valtavan määrän tapoja, joista todennäköisesti suuri osa on semmoisia joita omistajan mielestä se ei myöhemmin saa tehdä. Vaikka myöhemmin pennulle opetettaisiinkin oikeat tavat, on moninkertaisesti hankalampaa päästä eroon vanhoista vääristä tavoista, kuin jos näiden tapojen ei olisi antanut alun perinkään ilmaantua.

Kun koiralle opettaa oikeat tavat heti pennusta ei ole mitään tarvetta koskaan kieltää koiraa, koska koira ei koskaan käyttäydy epätoivotulla tavalla. Koiran ei tarvitse tietää mitä ei tarkoittaa ja se silti osaa käyttäytyä paljon paremmin kuin suuri osa muista koirista. Sen lisäksi omistajan ei tarvitse jatkuvasti olla opettamassa koiraa ja kieltämästä sitä, sillä koira tekee automaattisesti oikein koko loppu elämänsä.