|
Takkutukan UrbaanilegendaHAURU
Maxin myötä varmistui että minun seuraavan koiran täytyy olla sellainen jonka kanssa voi harrastaa tavoitteellisesti. Tietenkin koira on aina ensisijaisesti perheenjäsen mutta silti tärkein kriteeri oli tuo ensiksi mainittu. Rodun valitseminen olikin sitten vaikeampaa. Alunperin olin halunnut rottweileria (älkää nyt naurako mutta niissä on minusta jotain samaa kuin doggeissa). Maxin kanssa kuitenkin huomasin että en pidä sen jähmeydestä ja rotikka nyt ei ainakaan luo mielikuvaa nopeudesta joten piti katsella muualle. Sakemanni tai bordercollie ei oikein vaikuta minun koirille ja mitään yliherkkää pikkupaimenta nyt ei ainakaan tähän taloon tule. Samaten minua silti kiinnostaisi käydä näyttelyissä joten ainakaan belggarit ei linjajakoineen oikein sopisi tähän kuvaan. Kaikki turkkirodut on todellakin pois laskuista, myös suursnautseri. Mikään ei tuntunut omalta ja olin sitten pikkuhiljaa kallistumassa dobbereihin dcm:stä huolimatta, kun kuulin ensimmäistä kertaa mudista. Mudi ei sanonut yhtään mitään mutta Googlella löytyi sitten kuva ihan liian pienestä kikkaraisesta paimentimesta. Ei ne kuvien perusteella herättänyt kummempaa innostusta. No ulkonäköseikat ei ole kuitenkaan se tärkein ja luonnekuvaus vaikutti kiinnostavalta. Jonkin aikaa mudipalstaa vakoiltuani (ja paria mudin omistajaa livenä tentattuani) päätös olikin sitten tehty ennätysajassa. Samoihin aikoihin Takkutukan kenneliin syntyi pentuja ja kotisivujen mukaan yksi uros oli vapaana. Mutta en minä voi ottaa koiraa noin lyhyellä harkinta-ajalla ja muutenkin... Useamman kerran kävin katsomassa josko olisi tullut ilmoitus että ne on kaikki menneet mutta ei. Puhuin äidille ja tädille ja kun kumpikaan ei sanonut että olen ihan hullu niin laitoin sitten kyselyn kasvattajalle. Kun ei se haittaa, se pentu on varmasti mennyt jo viikkoja sitten ja ei sitä kuitenkaan edes myytäisi minulle. Niinpä niin... Näin tuli Hauru taloon.
Haurun nimi tulee Liikkuva Linna- kirjasta tai oikeastaan siitä tehdystä japanilaisesta animaatiosta Hauru no Ugoku Shiro. Hauru, myöskin Hau tai Haukku, kietoi minut heti ensipäivinä kippuraisen häntänsä ympärille ja on melkoinen mamman lellikki. Hauru on onneksi pohjimmiltaan hyvin nöyrä otus joten sen isot luulot itsestään eivät tee elämää aivan mahdottomaksi. Seuraava mudi jos/kun taloon astelee niin saa kyllä kasvaa tiukemmassa kurissa, vaikka kuinka olisi pieni ja söpö ;P Hauru oli pentuna hyvin avoin mutta nykyään se suhtautuu ihmisiin pääsääntöisesti epäluuloisesti. Haurun luottamuksen saavuttaminen ei ole kovin helppoa mutta niitä, ketkä se laskee ystävikseen, se rakastaa täydestä sydämestään. Lääkäreiden Hauru on antanut tehdä työnsä varsin kiltisti, syystä tai toisesta. Ehkä erona on että lääkärissä se nostetaan pöydälle tutkimuksen ajaksi. Haurulle on myös pienestä opetettu kaikki hoito-toimenpiteet ja sitä on helppo käsitellä. Hau on (nimestään huolimatta) varsin hiljainen. Se ei hauku juurikaan kuin tänne tulevat vieraat sekä pihalla öisin kuuluvalle metelöinnille, lähinnä siis meidän läheisestä baarista toisinaan kantautuvalle mökälle. Piipitystä ja vikinää siitä sen sijaan lähtee kaikissa tilanteissa jotka ei mene Haurun mielen mukaan ja toisille koirille se rähisee enemmän kuin mielellään. Hauru ei pidä lainkaan vieraista koirista, tuttujen kanssa se tulee toimeen melko hyvin mutta silloinkin on parasta olla valppaana ja kieltää heti kaikki epätoivottu käyttäytyminen. Omassa laumassaan se pärjää kohtuullisen hyvin kun pelisäännöt on selvät mutta luulen että Hauru saattaisi olla varsin tyytyväinen ainoana koirana. Hauru tykkää leikkiä vinkuleluilla ja muilla äänekkäillä asioilla, kolinapurkki on pentuajoilta tuttu suosikkilelu. Harmi vain että ne eivät oikein kestä Haurun innokasta ravistelua... Hauru onkin varsin äänivarma, se saattaa säikähtää joitakin yllättäviä paukahduksia mutta menee tutkimaan niitä reippaasti. Ukkonen, ilotulitukset tai laukaukset eivät ole tuottaneet mitään ongelmia. Alustat eivät pelota Haukkua myöskään vaikka Hau on perusolemukseltaan hieman arka tai vähintäänkin epäluuloinen. Etenkin suihkulähteet, isohkot eläinpatsaat, eläinten muotoiset leikkipuistojen keinut sekä esim. julisteet joissa on eläimen kuvia ovat suuria kauhistuksen kohteita. Hauru ei millään tahoisi mennä katsomaan näitä hirviöitä ja kannustuksenkin jälkeen koettaa niitä yleensä ensin hampaillaan...
Hauru alkoi jo aika varhaisessa iässä metsästää, lähinnä ilmavainua apuna käyttäen. Erilaisia myyriä ja rottia lukuunottamatta se ei ole sentään saanut mitään kiinni (jos ei nyt lasketa yhtä loukussa ollutta, valmiiksi kuollutta supia) mutta tämä rajoittaa sen irtipidettävyyttä aika tavalla. Koulutuksella siitä on tullut melko luotettava mutta kun vaara karkaamiseen on kuitenkin olemassa ei sen kanssa voi ottaa riskejä esim. liian lähellä autoteitä. Hau haistaa kuolleet eläimet pitkien matkojen päähän ja minulle onkin tullut Haurun kanssa hyvin tutuksi erilaiset raadot ja luurangot. Tiedän myös melkoisella varmuudella missä kaikissa taloissa meidän naapurustossa asuu kissa. Hauru on muutenkin melkoinen nenäkoira ja kulkee mielellään nenä maassa, tuoden minulle näytille kaikkia enemmän tai vähemmän kivoja "löytöjä". Haurun korvat eivät ole nousseet pystyyn ja tämän lisäksi sillä on alapurenta. Näyttelytähteä ei siis tullut tästäkään miehestä mutta pyörähdimme silti kehässä keräten kaksi sinistä nauhaa. Haun oikea takajalka murtui onnettomuudessa Haurun ollessa 3½ kuukautta. Jalka vaikuttaisi parantuneen hyvin eikä ainakaan vielä ole vaikuttanut sen elämään. Toivottavasti ei tulevaisuudessakaan. Haurulla on B lonkat, puhtaat polvet ja 0 kyynärät joista oikea on kuitenkin rajatapaus. Myös Haurun selkä kuvattiin n. vuoden ikäisenä ja terveeksi havaittiin. Hauru on reilu 51 cm korkea ja viimeksi punnittaessa n. 18 kg. Silmät on peilattu 2 v. iässä terveiksi, Haurulla oli lääkärin mukaan erikoisen ohuet verisuonet silmissä ja jotain pigmenttimuutoksia mutta nämä eivät ole terveyteen vaikuttavia seikkoja vaan kuten esim. joillain ihmisillä on ohuemmat hiukset kuin toisilla. Hauru kastroitiin reilu puolitoista vuotiaana pitkän jahkailun päätteeksi. Hauru oli jo hyvin nuoresta epätavallisen kiinnostunut nartuista ja muutamat kokeneemmat koira-ihmiset jo silloin ehdottelivat kastrointia. Halusin kuitenkin odottaa josko ikä rauhoittaisi sitä. Aina kun Hau sai vähänkään vainua kiimaisista nartuista, se vietti viikkoja syömättä, huusi sisällä ollessaan ja huokaili naapurin ikkunan takana (jossa asuu narttuja) ulkona ollessaan. Yhdessä vaiheessa alkoi tuntua että se oli ollut jo pari kuukautta syömättä ja kun Hau sitten alkoi astua muita koiriani ihan pakon-omaisesti ja aiheutti käytöksellään kitkaa lauman väleihin, päätin että tämä saa nyt loppua. Ja se loppuikin heti kun Hau leikkauspöydältä pääsi paria palluraa keveämpänä. Edelleen Hauru on aika urosmainen, se merkkailee ja saattaa astua narttuja yms. mutta käytös on normaalin koiran rajoissa tätä nykyään.
Hauru on kova tekemään töitä ja yrittää aina parhaansa mutta jos se ei ymmärrä jotakin se turhautuu nopeasti. Virheistä se ei juuri paineistu kunhan se vain tietää mikä se virhe oli. Samaten Hauru vaikuttaa olevan aika herkkä minun tuntemuksille. Jos minä en pidä jostain niin ei pidä Haurukaan ja jos olen huonolla tuulella on ihan turha koittaa treenata. Ainahan tuo on totta mutta Haurun kanssa selvästi enemmän kuin tyttöjen tai Maxin. Se lukee minua kuin avointa kirjaa mikä tuottaa joskus yllättäviä vaikeuksia. Kuitenkaan Hauru ei ole sillä tavalla herkkä että se ottaisi mistään itseensä tai että huono kokemus/suoritus jäisi sen mieleen kummittelemaan. Uusi päivä tai uusi yritys lähtee aina puhtaalta pöydältä. Vaikeinta Haurun kouluttamisessa on sen vietin nostaminen. Hau ei leiki, se ei niin kauheasti innostu ruoasta vaikka se sille kelpaakin eikä muitakaan vaihtoehtoisia motivointi-keinoja ole löytynyt. Niinpä herran tokoilu on vähän sellaista "ei ole kiirettä valmiissa maailmassa" tyyppistä mutta eipä sen harrastamisen sovi liian helppoa ollakaan. Vaikka aluksi Haurusta piti tulla jälkikoira on meidän päälajiksemme noussut toko. Haurun kanssa on todella ihanaa treenata tätä lajia sillä se on loppumattoman keskittynyt vaikka jotakin asiaa jankattaisiin ja viilattaisiin kauemminkin. Hauru on myös täsmällinen ja suorittaa liikkeet juuri kuten ne on opetettu, hyvässä ja pahassa. Tavoitteena on ainakin TK2 koska sen pidemmälle en tiedä riittävätkö ohjaajalla rahkeet. Tulevaisuus näyttää. Jälkeäkään ei olla kokonaan unohdettu. Hauru on luonnonlahjakkuus tässä lajissa mutta se palkkaantuu pelkästä jäljestä niin paljon että minun on vaikea ohjata sitä kohti hallittua suoritusta. Hauru osaa monen monituisia temppuja ja muutamia koiratanssinumeroitakin ollaan hiottu mutta kilpailuissa meitä tuskin tullaan näkemään. Agilityä treenaamme satunnaisesti ja rally-tokoakin on kokeiltu muutamia kertoja. Hauru on todella erilainen kuin aiemmat koirani mutta juuri sitä mitä halusinkin kun mudiin päädyin. Todellinen monitoimikoira, aina valmis ja iloinen olematta mikään hillitön hösääjä. Tempperamenttia herralta löytyy, kuten myös omia mielipiteitä, eikä Hau siksi ole mikään maailman helpoin tyyppi mutta oikein sopiva pakkaus tähän taloon. Mamman silmäterä ja rakkaus. Haurun blogissa voi seurata tarkemmin Haurun elämää ja treenejä ja kommentoidakin saa ;)
| ||
 |
||
