|
Finbalt Favorite Vito's AvallonAVALLON 08.02.1999 - 21.01.2012 Tulee yli kuoleman hämärien rajaseutujen, tuttuun paikkaan rinnallesi. Ja vaikka kutsuisit tusinan eläviä koiria vierellesi, ne eivät murise hänelle, eivät vastusta hänen saapumistaan, sillä hän kuuluu luoksesi. Ihmiset voivata ivata sinua, ne jotka eivät näe hänen askeltensa taittavan hennointakaan ruohonkortta, jotka eivät kuule inahdusta; ihmiset joilla ei ehkä ole koskaan ollut koiraa. Hymyile heille, sillä tiedät jotakin heiltä salattua, jotakin tietämisen arvoista. Paras paikka, jonne voit haudata koiran, on hänen omistajansa sydämessä.
Avallon, Lonni, Löpö, Vaavinakin tunnettu, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nimetty tietenkin myyttisen Avalon saaren mukaan. Avallon on ensimmäinen oma koirani, mustan olisin halunnut mutta vanhemmat eivät heltyneet. No eihän värillä niin ole väliä ja Ava on oikein kaunis minunkin silmääni. Avallon on koulutettu koko 15- vuotiaan minäni taidottomuudella ja haluttomuudella kuunnella ohjeita jotenka Löpöstä on tullut varsin... luonteikas ja aktiivinen neiti. Lempiharrastuksiin kuuluu sisustaminen, kaikki minkä irti saa voi järjestellä uudelleen, hampaita ja kynsiä apuna käyttäen, ja se mitä ei irti saa lähtee yleensä jos tarpeeksi sitkeästi yrittää. Avallonin design- tuotteisiin kuuluu mm. muovilattian irti repiminen (vuokra-asunnossa vielä). Useita sohvia ja sänkyjä on silputtu kappaleiksi niin että jouset vain törröttää ja yhden oven läpi tultiin kun minä tyhmä olin irroittanut siitä kahvan. Koska tietenkin Avallon osaa avata ovet. Avallonin lempileluja ovat puolentoista litran muovipullot jotka järsitään atomeiksi. Osaa Avallon silti olla helläkin. Toinen sen lempilelu on sellainen monivärinen nystyräpallo josta nystyrät varovasti irroitetaan ja sitten niitä laitetaan riveihin ja kasoihin jonkun minulle epäselvän systeemin mukaisesti.
Avallon on pienestä nukkunut kanssani sängyssä ja on aina osannut varoa astumasta päälleni eikä ole koskaan yrittänyt tehdä ihmispannukakkua toisin kuin serkkunsa Ambara. Yhtenä erikoisuutena on kenties Avallonin suuri luottamus eläinlääkäreitä kohtaan. Ava menee jopa vieraisiin eläinlääkäriasemiin mielellään sisään ja antaa lääkärien tehdä ihan mitä vaan itselleen, Avallon vain seisoo paikallaan ja katselee kiinnostuneena. Vieraita Avallon vähän pelkää eikä epäröi käyttää hampaitaan jos joku ei usko sanallista varoitusta tai yrittää tunkea Avan omaan tilaan. Tutuille tyttö on kuitenkin mitä lempein otus ja on vanhemmiten muuttunut yhä suvaitsevaisemmaksi muitakin kohtaan. Koirien kanssa se tulee yleensä toimeen oltuaan hetken niiden seurassa ja huomattuaan ettei uudetkaan tuttavuudet tee mitään. Pennut eivät ole mikään ongelma. Toisaalta Avallon suhtautuu asioihin avoimesti ja on hyvin kiinnostunut ja innostunut ihan kaikesta. Arkuus ei saa sitä jäämään kotiin piilottelemaan. Avallon on käynyt pentuna näyttelyissä, melko hyvällä menestykselläkin ollen mm. epävirallinen pentu-voittaja Messukeskuksessa. Nuortenluokassa menestys alkoi laskea kun Avallon tavallaan jätti kasvamatta aikuiseksi. Siitä on mm. eräs vieras sanonut seitsemänvuotiaana että se on erittäin lupaava pentu ja varmasti tulee pärjäämään kunhan ensin kasvaa ja kehittyy. Osittain tästä syystä lopetimme tämän harrastuksen, osittain koska Avallon on hyvin epävarma eikä siksi viihdy näyttelyalueilla kovin hyvin. Kävimme kuitenkin vielä vanhoilla päivillä doggiyhdistyksen näyttelykoulutus tapahtumassa ja hyvin Avallon muisti mistä asiassa on kyse. Ava onkin helppo esittää ja osannut aina käyttäytyä kehässä.
Avan varsinainen bravuuri varsinkin nuorempana on erilaiset temput, niitä Ava oppii nopeasti ja keksii itse vielä tusinan verran lisää. Avallon osaa tavanomaisempien suukottelun ja puhumisen lisäksi mm. "sukeltaa" vesiämpärissä mikä on neidin oma idea alunperin. Avallon ei ui, vaikka rakastaakin suihkuja. Jopa rannalla saattaa työntää päänsä kokonaan veden alle ja puhallella kuplia hetken aikaa. Ehkä siellä on kiinnostavat maisemat tai jotain. Paras palkka Avalle on aina ollut ihmisten, lähinnä minun ja isäni (Avallonin tärkein ihminen, joskus minunkin ylitse), hyväksyntä. Ja jos joku asia on minua ikinä sattunut ekalla näkemällä naurattamaan sitä ei taatusti saa neidiltä opetettua pois, ei sitten millään. Avallon inhoaa sadetta eikä suostu menemään ulos jos se tietää että on huono ilma. Koska se on aikuinen koira joka osaa pyytää ulos halutessaan niin välillä Ava on hyvinkin pitkiä aikoja käymättä ulkona jos ei sade tunnu hellittävän. Kyllä se tuntuu tietävän haluaako ulos vai ei joten näillä eväillä mennään. Kerran kun Avallon oli tarhassa Ambaran kanssa ja alkoi sataa, Avallon avasi tarhan oven ja sulki Ambaran sinne yksinään. Minä olin ollut hakemassa jotain naapurista joten Avallon oli päästänyt itsensä sisälle ja sulkenut tämänkin oven perässään. Vähän ihmettelin takaisin tullessani kun Ambara haukkui mutta ajattelin sen johtuvan sateesta ja että käyn kohta hakemassa tytöt sisään. Meinasin saada sydänkohtauksen kun jotain puuhaillessani yht'äkkiä näin silmäkulmasta jonkun istuvan sohvalla. Jonkun hyvin itseensä tyytyväisen Avallonin.
Neljän vuoden iässä Avallon kävi luonnetestissä mutta sitä ei kauan kestänyt, tuloksena hylkäys ja tuomareiden arvio ettei kannata kokeilla uudelleen. Tulos oli sitä minkä jo tiesinkin, Ava on liian arka ja reagoi todella voimakkaasti vähän kaikkeen. Kuulemma Avallon tarvitsee sateenvarjon kun se pelkää että taivas putoaa niskaan ja eipä tuo ihan huono kuvaus ole. Hyviä vinkkejä kuitenkin saatiin, oikeastaan parempia kuin keltään muulta siihen mennessä, miten suhtautua Avallonin kanssa kaikkeen sellaiseen mitä nyt elämässä joutuu kohtaamaan. Avallon on kuitenkin vanhemmiten oppinut luottamaan minuun enemmän, varmasti osittain ikä rauhoittaa mutta suurelta osin uskoisin että Avallon on opettanut minulle miten olla parempi "sateenvarjo". Mitä vanhemmaksi Avallon tulee, sitä viisaammaksi myös. Nyt tätä lisäystä kirjoittaessani siitä ei enää arvaisi että nuorempana on ollut mitään ongelmia... no yhtään minkään kanssa. Kokemus tuo varmuutta, kuten mainoksessa sanotaan. Avallon on ikuinen pentu, ilkikurinen hassuttelija jolla on aina joku metku mielessä. Pusuttelija ja juttelija, maailmanmatkaaja sekä uteliaampi kuin paraskaan kissa. Avallon rakastaa keppejä, pitkiä rauhallisia lenkkejä hyvällä ilmalla sekä auringonpaisteessa nurmikolla köllöttämistä.
Mitään vaivoja neidillä ei ole ollut todennäköisesti doggiksikin hyvin isojen ja raskaiden korvien aiheuttamia, säännöllisiä korvatulehduksia (jo nuoruudesta asti) ja 8 vuotiaana leikattua kohtutulehdusta lukuunottamatta. Avallonin lonkat ovat D/C ja vasta kymmenvuotiaasta lähtien se alkoi välillä näkyä liikkeissä, kyynärät ovat puhtaat. Avallon painaa n. 45kg. Avallon on edelleen hyvin pentumainen ja varsinkin Haurun kanssa ne leikkivät ja juoksevat kuin olisivat molemmat yhtä nuoria koiria. Toivottavasti Avallon onkin riesanani yhtä vanhaksi ja ylikin kuin 13 vuotiaaksi elänyt äitinsä Bella. Illalla 20.01.2012 huomasin Avallonin varastaneen hyllystä Rohanille juuri ostamani röhköpossu- lelun. Avallon oli edelleen kova rikkomaan leluja joten tärkeimmät lelut, kuten nuo röhköt ovat Rohanille, ovat yleensä sen ulottumattomissa. Annoin kuitenkin Avan pitää saaliinsa vaikka jäinkin vahtimaan että neiti leikkii sillä nätisti. Mistään en olisi arvannut että elettiin Avallonin viimeistä iltaa, mummeli oli ihan oma leikkisä, tuhma itsensä. Seuraavana aamuna heräsin Avallonin oksentamiseen ja huomasin että se oli myös pissannut allensa. Ava ei halunnut mitään aamuruokaa mutta pakotin sen ottamaan kipulääkkeen. Vain kerran aiemmin muistan Avan kieltäytyneen ruoasta, silloin Avallon oli hyvin kipeä. Avallon tiputteli virtsaa eikä halunnut paljon muuta kuin nukkua, oksentelun lomassa. Röhköpossukaan ei kelvannut vaikka nyt sen olisi saanut ottaa ihan luvan kanssa. Olisihan sitä voinut ehkä vielä tutkia mutta vain hieman vajaat 13- vuotta Avallon oli elänyt terveenä ja hyväkuntoisena joten mummeli sai lähteä saappat tukevasti jalassa. Meillä käy kovin harvoin vieraita ja tällainen tapahtuma on aina aika raskasta koirilleni, siksi olen ainakin toistaiseksi päätynyt lopettamaan ne mieluummin eläinlääkärin vastaanotolla. Lääkäriin lähteminen on huomattavasti vähemmän stressaavaa. Näin siis myös Avan kohdalla. Vielä viimeisellä matkallaankin Avallon hurmasi kaikki muut odotustilassa olleet asiakkaat ja yksi jopa tarjoutui vaihtamaan oman lemmikkinsä Avalloniin :) Avallon piti ainakin linjansa ihan loppuun asti, ei siitä kukaan voinut olla tykkäämättä.
| ||
 |
||
