|
Don Vito's AmbaraAmbara 07.05.2001 - 25.09.2009 Oli aika raskaiden päätösten, Vaikka asia oli tiedossa kaikki tapahtui kovin yllättäen ja nopeasti. Lääkkeistä huolimatta Ambaran selkä muuttui kivuliaaksi ja liikkuminen kävi vaivalloiseksi.
Kun Ambara syntyi, se oli heti minun koirani. Sen lisäksi että se on täysin musta se oli jo ennen luovutusikää jäyhä jököttäjä joka mielummin katseli sisarustensa painia kuin osallistui siihen, samalla hajamielisesti järsien minun kenkääni. Enkä edes huomannut mitään ennenkuin oli liian myöhäistä vaikka koko tapahtuman ajan istuin pentulaatikossa... Vanhempanikin onneksi olivat sitä mieltä että se saa jäädä. Ambaran koko pentue on nimetty David Eddingsin Belgarionin Tarun hahmojen mukaan joten minun koirani täytyi luonnollisesti olla Silkki. Tosin se vääntyi Ambaraksi Silkin salanimen Ambar Kotulaisen mukaan koska kyseessä oli kuitenkin A- pentue ja koirakin on narttu. Tuntee myös mm. nimet Pampara, Ampsa, Bamse ja Amppari. Ambara on luonteeltaan Avallonin lähes täysi vastakohta ja juuri sellainen kuin olin toivonutkin (Yhtään Avaa väheksymättä). Suhteellisen kova ja dominoiva narttu mutta sopii minulle vaikka Ambaran teini-iässä jouduttiin käymään läpi kaikenlaiset testaamiset kuten saako mamman pelästymään jos sille väläyttää vähän hammasta ruokailun yhteydessä. No ei saanut, sen sijaan kaksi seuraavaa viikkoa minä istuin Ambaran kupin päällä neidin syödessä jokseenkin nolon näköisenä. Pitää vain muistaa olla riittävän jämäkkä mikä on kyllä joskus minulle vaikeaa etenkin kun muiden koirieni kanssa ei tarvitse olla niin tarkkaa.
Ambara oli melkoinen termiitti nuorena mutta vahingosta viisastuneena laitoin tehokuurin pystyyn ja nykyisin pöydille voisi periaatteessa jättää mitä vaan. Ambara ei tavaroihin koske, ei edes herkkuihin. Harmi vain ettei mikään mahti maailmassa saa kissojani tekemään samaa. Ambara on käynyt vain yhdessä (pentu) näyttelyssä, siellä oli kivoja talmaateja ja tyhmä tuomari jonka jalkoihin piti sitten oksentaa. Omistajaa ei onneksi yhtään hävettänyt. Ambarasta ei kuitenkaan liikkeiden vuoksi ole näyttelyitä kiertämään tai muihinkaan harrastuksiin kuin mielenvirkistykseksi. Ambaran olisin halunnut luonnetestata mutta laiskuuttani en sitten saanut asiaa järjestettyä ikärajoituksen puitteissa. Kuten mainittu Ambara on melko kova koira ja omaa vahvan puolustusvietin. Olen varsin varma ettei Ambara pakittaisi edes tosi-tilanteessa vaan saisi vain lisää intoa puolustukseen. Kuitenkin Ambaralla on korkea ärsytyskynnys eikä neidillä ole koskaan "keittänyt yli", se osaa lukea tilanteita ja käyttää oikeaa määrää voimaa. Ambaraan voikin aina luottaa. Ambara rakastaa huomiota ja rapsutuksia. Se saattaa seistä vaikka tuntikausia nenä kiinni vaikka vieraankin ihmisen nenässä ja näin vaatia pusuja ja silityksiä. Kilpailijoita Ambara ei oikein tässä tilanteessa siedä mutta uskoo hyvin käskyä olla kunnolla ja joskus sen saa jopa poistumaan paikalta. Jos ihan tosissaan haluaa. Mutta Ambarahan on ihanin ja kaikki haluaa pussata Ambaraa joten... Ambarasta on myös hyvää hupia pelotella ihmisiä. Jos Bamse huomaa että joku pelkää sitä se alkaa haukkumaan mutta hiljenee kyllä käskystä ja on hyvää kaveria pelkääjänkin kanssa. Se myös räyhää koirille aidan takaa tai remmissä mutta on ystävällinen heti kun ollaan kuonokkain. Varmasti tuo haukkuminen olisi ollut helppo opettaa pois mutta ei se täällä maalla haittaa kun niin harvoin nähdään ketään.
Ambaran harrastuksiin kuuluu sohvalla mamman kanssa telkkarin katsominen, Ambaran suvussa on tätä taipumusta. Lempiohjelmia ovat luonto-ohjelmat ja Ambara osaa tunnistaa sen tavan millä näiden ohjelmien juontajat yleensä puhuu ja tulee heti katsomaan. Myös mustikanpoiminta on hauskaa, ei kylläkään niille ihmisille jotka Ambaran kanssa metsään joutuvat. Yksi mustikka menee ämpäriin, yksi Bamsen suuhun, yksi ämpäriin... ja sitten kun erehdyt kääntämään selän ämpärille niin nekin menee Ambaran suuhun ja kohta saaliina onkin vain yksi tosi tyytyväinen doggi. Ambara on kokenut puutarhan hoitaja, alkaen kun se pentuna kävi kaivamassa naapurin tulppaanin sipulit ylös maasta. Se tykkää haistella kukkia ja pitää niitä suussa vahingoittamatta kukkia millään tavalla. Tosin siinä vaiheessa kun Ambara meinasi imeskellä narsisseja tuli vähän stoppi tähän hommaan. Ambara auttaa keväisi kääntämällä kukkapenkkejä vaikka multa saattaakin "vähän" lentää ja katsomalla tarkkaan että kaikki tulee istutettua oikein. Nyt Ambarakin jo tietää että ne sipulit kuuluu jättää maahan.
Liikunnan ystävää ei Ambarasta saa mutta talvella lumiset pellot saavat jäyhänkin heltymään riehumaan Maxin kanssa. Yleensä näiden kahden leikit on sitä että Max yrittää härnäämällä saada Ambaraa tekemään edes jotain kiinnostavaa. Kyllähän Ambara varsinkin nuorempana jaksoi, ei siitä ole kyse. Samoja matkoja se on kävellyt kuin muutkin, en mä jaksa edes vaivautua millekään parin kilometrin pyrähdykselle. Ambaraa ei vain huvita joten Ambaran tultua vanhemmaksi täytyy myöntää että olen päästänyt sen kunnon rapistumaan. Ambara ei tykkää sateesta vaikka ei vie sitä inhoaan samoihin äärimmäisyyksiin kuin Avallon. Suihkussa oleminen on myös tyhmää ja Ambara on kerran murtanut minun varpaani kun se päättikin että mä lähden nyt ja minä päätin että et muuten lähde. Pieni työtapaturma. Uiminen ei tietenkään tule kysymykseenkään. Ajattelin sen olevan hyvää liikuntaa joten yhtenä kesänä vein Ambaran järveen niin syvälle että oli pakko uida. Ihan suosiolla se sinne tuli mutta ei todellakaan uinut vaan antoi mun kannatella itseään ja pidätti hengitystä jos meinasin antaa sen painua alas. No sen pelin hävisin minä. Irti päästettäessä se kyllä ui rantaan joten tuonkin se osaisi jos haluaisi. Ambara on pysynyt terveenä lukuunottamatta lievähköjä valeraskauksia ja sen luustossa/nivelissä olevaa, selvittämättömäksi jäänyttä ongelmaa. Bamsen lonkat tulivat kennelliitosta C- tuloksella mutta ne oli (kuvat ottaneen lekurin mielestä) ihan siistin näköiset. Kyynärät ovat puhtaat. Muissa tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään erityistä joka selittäisi Ambara kummalliselta näyttävän liikkumisen. Eikä tuo ole Ambaraa itseäänkään erityisemmin vaivannut. Jatkuva vääränlainen liikkuminen tietenkin on tehnyt hallaa ja nykyään Ambara syö säännöllisesti kipulääkkeitä. Ambara painaa nyt n. 55 kg.
Ambara on tämän lauman kallio, lauman keisarinna jota kaikki kunnioittaa. Itsetietoinen, salaa kaikista tykkäävä jästipää joka tekee pyydetyt asiat jos huvittaa. Jos ei huvita niin onnea yritykseen :) | ||
 |
||
